Iltaruskon valoilmiöitä

Haukipudas toukokuu 2012

Hämärällä on esteettinen puolensa, kuten varmasti jokainen meistä auringonlaskuja ihailleena allekirjoittaa. Jo sana hämärä ja siihen liittyvät fraasit ovat mukavia, kuten hämärän hyssy, ja onpa hämärä kelvannut leffojen nimisuomennuksiinkin (Hämärän rajamailla, Hämärästä aamunkoittoon). Kevään hämärä on aivan eri asia kuin talven sininen hämärä, vaikka molemmat ovatkin jotenkin pehmeitä, ainakin valon puolesta.

Teknisesti ottaen iltarusko ja hämärä ovat fysikaalisia ilmiöitä, onhan itse valo aaltoliikettä. Mutkia oikoen voidaan sanoa, että auringon laskiessa säteily heikkenee eniten spektrin sinisessä päässä.

Mielestäni kauneimmat iltaruskot ja auringonlaskut retkikuntamme on ihaillut pääsääntöisesti vaaroilta ja tuntureilta. Mutta kuten tämä merenrantakuvakin osoittaa, on vesistöjen äärellä vähintääkin yhtä upeat värinäytökset. Ja sanotaanhan laulussakin, että ”illalla Saimaa on kauneimmillaan”. Kesää ja Saimaata kaivaten =)

Kuva © Mika Kaivola

Harmaan sävyissä

Pyhäjoki huhtikuu 2012

Kevään tulo kiinnostaa täällä pohjoisessa, ainakin meitä luonnossa liikkujia. Kevään tuloa ja sen merkkejä on mukavaa seurata ja muuttolinnut ovat ainakin täällä suunnalla yksi näkyvin ja kuuluvin osoitus keväästä.

Vaikka Oulun seudulla onkin puuhattu linnuista kansainvälisen luontomatkailun kärkituotetta, löytyy vielä rauhallisiakin pellonsyrjiä. Tiira on myös oiva apu, jos ei ole tiedossa omia varmoja katseluapajia. Ja kuten luonnonvalokuvauksen grand old man Hannu Hautala on todennut, auto on näissä puuhissa usein paras piilokoju. Niinpä meidänkin retkikuntamme on viettänyt erinäisiä tunteja tänä keväänä kumitassuilla kyttäilemässä kevään kaakattajia. Ainakin lajituntemus lisääntyy!

Luvat © Mika Kaivola

Pyhäjoki huhtikuu 2012
Pyhäjoki huhtikuu 2012

Kevään kuohuja

Puolanka toukokuu 2012

Retkikuntamme suuntasi keväisenä lauantai-iltana tarkastamaan Hepokönkään kuohujen tilan. Allekirjoittanut ei ole ollut kovinkaan innostunut viime kesän Norjaan paluun jälkeen kotomaan kuohuista, mutta joko aika on tehnyt tehtävänsä tai tänä keväänä todellakin vettä riittää. Luultavasti molempia, mutta köngäs oli upea.

Hepoköngäs kuuluu sarjaan yksi Suomen korkeimmista putouksista ja tästä asiasta onkin monenlaisia mielipiteitä. Metsähallitus toteaa diplomaattisesti kyseessä olevan yhden Suomen korkeimmista luonnonvaraisista putouksista. Varsinkin näin runsaan veden aikaan kohina oli kirjaimellisesti korvia huumaava ja pärskeet kastelivat kosken alaosassa.

Kuvat © Mika Kaivola

Puolanka toukokuu 2012