Säteitä Särkitunturissa

DSC_4914

Särkitunturi, monille tuttu paikka. Löytyy sekä lukuisista postikorteista kuin postimerkistäkin. Ja varmasti kotialbumeista ja sosiaalisen median sovelluksista. Aika monta kerta on tullut tänne noustua ja päiviteltyä, että ihan pikkukengillä pääsee talvellakin.

Ja toisaalta, on niin ymmärrettävää, mikä siinä tutussa tunturissa kiehtoo. Myös niitä muita. Helposti saavutettavissa ja aina vaan yksi niistä kansallismaisemista jaksaa kiehtoa. Eikä vuodenajalla ole väliä vaikka kaamoksen värit ihan parhaimmasta päästä kokemuksia aina onkin.

DSC_4972

Jouluaattona tuntuikin mittarin näyttäessä rapeaa pakkaslukemaa erityisen hyvältä suunnata liukulumikengillä siihen tuttuun tunturiin. Ja kun lähestymistavaksi ottaa jotain muuta kuin sen perinteisen vaelluspolun, saa retkeen kaivattua vaihtelua. Etenkin, kun edes puhelimen kartan kaivaminen pakkasessa tuntuu ylivoimaiselta.

Ja niinhän se on, että jopa kaamosaikaan voi nauttia auringon säteistä. Edellyttäen, että viitsii kohtuullisen oikeaan aikaan kivuta riittävän korkealle nyppylälle. Jouluaattona 2014 Särkitunturi oli juuri oikea osoite.

DSC_4926_2

Nousukarvoilla varustetuilla liukulumikengillä tunturiin ”kiipeäminen” on kohtuullisen kivuton toimitus. Perässäkävelijän mielestä kuitenkin koko retken huippukohtia oli hiljaisen tykkykansan seassa puikkelehtiminen sekä lasku. Kokemusta ei yhtään hälventänyt se tosiseikka, että saimme pitää koko tunturin itsellämme. Eikä valtatie ja Särkitunturin polkukaan mahtunut enää samaan lauseeseen. Tulistellakin saimme aivan rauhassa ja käristää jouluaaton kunniaksi makkarat.

DSC_4961_2

Särkitunturi is an easy accesible fell. The view from the top looking over Pallas has been chosen as one of the Finland’s national landscapes. The scenery is indeed stunning.

The path is easy to walk and also suitable for winter hiking. I recommend to use snow shoes in winter. It is also possible to acces the top by skiing along cross-country skiing tracks. Ski season begins i mid-February.

Photos @ Mika Kaivola

Kurkistus Nammalakuruun

Enontekiö joulukuu 2014
Enontekiö joulukuu 2014

Aatonaattona retkikohteeksi valikoitui Nammalakuru. Joel Aholan mainioiden oppaiden mukaan Nammalakurun autio- ja varaustupa on Pallas-Yllästunturin kansallispuiston suosituimpia yösijoja. Meillä ei ollut tarkoituksena yöpyä, tosin tähän vuodenaikaan ei tälläkään tuvalla tunnu ruuhkaa olevan.

Enontekiö joulukuu 2014
Enontekiö joulukuu 2014

Lähtö Vuontispirtiltä oli nahkea, pakkasta oli riittävästi ja liukulumikenkien kantaminen ei tuntunut siltä kaikkein inspiroivimmalta retkeilypuuhalta. Vuontisjärven puronvarsiniityllä upeat maisemat sekä edessä kohoavat tunturit toivat toivottua puhtia ja urheasti tepastelimme liukulumikengät reppuihimme köytettynä kohti Montellin majaa.

Enontekiö joulukuu 2014
Enontekiö joulukuu 2014

Retkikuntamme yhdeksi vakiolausahdukseksi ja vertailun kohteeksi on muotoutunut sanonta ”Tämähän on kuin Särkitunturin polku” ja tätä vertausta viljelimme myös nyt tallustaessamme moottorikelkan uraa Montellille. Muonion Särkijärven Särkitunturille menee usein myös talvella varsinainen valtatie, jota pääsisi vaikka pikkukengillä. Tästä muutama sananen seuraavassa postauksessa. Joka tapauksessa Montellille meni myös turisteja niitä selfieitä räpsimään. Eivät edes huomanneet valkoisessa puuterissa piilottelevaa riekkoa ja saimme rauhassa ihastella siivekkään luottoa lumikiepin suojaan.

Montellilla vihdoin liukulumikengät jalkoihin ja omia latuja kohti Nammalaa. Tunturiylängöllä ja viimalla on Perässäkävelijään mieltäkohottava vaikutus ja reittimme kulkikin mahdollisimman mutkitellen.  Tunturimaisema on aina upea ja kaamoksen värit rauhottavia. Retkueemme saattaa taittaa matkaa pitkätkin ajat puhumatta keskittyen luontoelämykseen ja mahdollisiin omiin ajatuksiin. Itsensä ja omien ajatusten kanssa tosin on tällaisessa matkanteossa tultava toimeen.

Enontekiö joulukuu 2014
Enontekiö joulukuu 2014

Evästaukoa vietimme Nammalan autiotuvalla, vaihdoimme pari sanaa paikalle pölähtäneiden muutaman hollantilaisten kanssa ja suuntasimme takaisin Vuontispirtille. Paluumatkasta muodostuikin varsin vauhdikas alamäkietappi aina Vuontisjärven puronvarsiniityille asti. Inversion ansiosta tunturissa oli hyvinkin kohtuullinen pakkanen pienestä viimasta huolimatta, mutta viimeistään Vuontisjärven rantamille saavuttaessa kylmyyden todella huomasi.

On a day before Christmas Eve we headed to Nammalakuru open wilderness hut. We started our journey from Vuontispirtti but there are summer as well as winter trail between Hetta and Pallas. The best ski season begins in mid February and continues to the end of April.

Altough the sun doesn’t rise above the horizon at all, it is not completely dark whole time. The time between the dark hours is filled with blue twilight and snow’s glow.  Polar night is the time of quiet in nature and snow provides protection for birds.

 

 

 

 

 

 

Takuuvarmaa tykkyä

Muonio joulukuu 2014
Muonio joulukuu 2014

Retkikuntamme vietti jouluviikon Muonion Särkijärvellä, josta toivottavasti onkin muotoutumassa jonkinlainen perinne. Viikko oli täynnä päiväretkeilyä liukulumikenkien testailujen merkeissä upeassa kelissä mitä parhaimmissa maisemissa.

Muonio on Lapin mittakaavassa maantieteellisesti melko pieni paikka ja välimatkat eri mansikkapaikkojen välillä on kohtuullisen lyhyitä verrattuna vaikka Kuusamoon, joka toki ei ole Lappia vaan Koillismaata. Hokeista olisi tarkoitus tehdä ihan oman postauksen merkeissä yhteenvetoa, nyt siihen taattuun tykkyyn.

Sammaltunturin kierros on yksi varma klassikko tykkypuiden ihailuun, helposti saavutettavissa eri suunnista ja eri kulkuvälineillä. Maisemiakaan ei toki sovi moittia, varsinkaan kaamoksen väreissä. Porokämpälle pääsee pikkusuksilla Jeriksen suunnasta, mutta sydäntalven aikaan mieluisampi vaihtoehto on rauhallinen eteneminen umpisessa metsäsuksilla tai kuten tällä kertaa, liukulumikengillä. Myös lumikengille tämä on sopiva kohde, tosin reitiksi kannattaa valita meno-paluu Mustavaaran kautta. Ehdoton vaatimus on, että kiire pitää jättää parkkipaikalle ja virittää aistit sydäntalven pieniin riemuihin.

DSC_4420 copy

Retkemme alkoi jänkää pitkin Mustavaaran porokämpälle. Etappi tasamaalla ei liene liukulumikenkien vahvuus, mutta niillä pääsee pusikkoon ihastelemaan lumijälkiä pitkiä metsäsuksia näppärämmin. Vaikka suolta Pallasten suuntaan onkin perinteiset postikorttimaisemat, tämän retken paras osuus alkoi ehdottomasti porokämpän jälkeen. Siitäkin huolimatta, että Perässäkävelijän huolimattomasti pakatut eväsleivät ja mehu olivatkin jäässä.

Muonio joulukuu 2014
Muonio joulukuu 2014

Porokämpältä retkueemme suuntasi Sammaltunturin ketunlenkin kautta Mustavaaralle. Tämä on sitä sydäntalvisen tunturimaiseman ja retkeilyn parhautta, tykyn painosta taipuilevia kuusenkäkkäröitä, kaamoksen maalaamia upeita värejä ja sitä tutkitusti Euroopan puhtainta ilmaa. Eikä toki sovi vähätellä laskun tuomaa riemua. Mustavaaralla nautiskelimme niin sinisestä hetkestä kuin maisemistakin tietenkin sillä tykyllä höystettynä.

Muonio joulukuu 2014
Muonio joulukuu 2014

 

Fell Sammaltunturi might be one of the best places to see snow crowded trees. It is easy to reach  from the road and from Jerisjärvi there are even ski tracks.

Happy New Year!

Suomussalmi joulukuu 2014
Suomussalmi joulukuu 2014

 

Vuoden vaihtumista juhlistamme ystävien kanssa Itärajalla Suomussalmella lumisissa talvisissa maisemissa. Jätkänkynttilä valaisee ja lämmittää pikkupakkasessa mukavasti.

Illan kuluessa on aikaa suunnitella huomisen hiihtoreittiä ja tulistella tuoreella laavulla, jota Perässäkävelijäkin on ollut männä kesänä naputtelemassa kasaan. Ja ampua muutaman sähikäisen kohti yötaivasta.

Wishing you an amazing New Year!

Kaunis, kavala tykky/ Beautiful, devious snow and hard rime

Muonio joulukuu 2012
Muonio joulukuu 2012

Lumiset puut, tuo katala tykkylumi, maiseman kaunistaja ja metsänhoitajan kauhistaja. Tuttu tunturin rinne pukeutuu morsiuspukuun. Metsäsuksilla sivakoija ehtii ihastella maisemaa.

Tälläkään reissulla ei ole varsinaista määränpäätä. Kelin ja halun mukaan sivakoidaan suolla ja tunturissa, pitkillä suksilla ei upota. Saattaahan sitä käydä autiotuvalla tulistelemassa. Paluumatkalla saamme ihastella keskitalven kuutamoa. Talvimetsässä on sitä jotakin.

Winter wonderland. The forest is so frozen and quiet. All i hear is the crunching of snow beneath my skis.

Muonio joulukuu 2012
Muonio joulukuu 2012

Valkeaa lunta

Muonio joulukuu 2012
Muonio joulukuu 2012

Jossain sataa valkeaa lunta
Jossain, ja on kaikki kuin unta
Jossain, koko aurinkokunta
Jossain on kai vielä joulu

Tähtitaivas, lumiset puut ja tunturi, niistä on Perässäkävelijän joulutunnelma tehty. Ja mikä olisikaan parempaa jouluherkkujen sulatusta kuin sipaista kulkuvälineet kiinni jalkoihin.

Pimeässä, lumisessa tunturissa lumikengät vienee voiton. Suksilla olisit jo perillä, ainakin alaspäin, mutta perillepääsemisestähän tässä ei nyt ole millään tavalla kysymys. Kiire on jäänyt johonkin muualle, tunturiin sitä ei viedä mukana.

Lumikengillä maailma on tässä ja nyt. Otsalampun voi sammuttaa ja huomata pohjoisen taivaan tuikkivat valot – ja sehän valaisee. Lumi narisee, hiljaisuudellakin on oma äänensä. Huomaamatta olet jälleen sen tutun tunturin huipulla. Tuolla on Pallaksen kerot, tuolla Keimiö.

Starry night, snowy trees and silent fell. This is the spirit of Christmas. Possible the best way to enjoy this is to take the snowshoes and head to the fell.

There is no hurry anymore. You are able to turn your headlamp off and enjoy the sound of silence under northern starry sky. This is the land of the ice and snow.