Harvinainen valoilmiö

Pyhäjoki lokakuu 2012

Vuoden pimein aika on käsillä ja syystäkin on ikävä auringon säteitä. Sateisen kesän jälkeen sateinen syksy – joka vain tuntuu jatkuvan ja jatkuvan – saa todellakin harkitsemaan siirtymistä pohjoisemmille leveyksille. Vaikka vuosi jääkin retkikuntamme lokiin hyvin sateisena, kuvien perusteella aurinko on pilkahtanut ainakin muutaman kerran.

Pyhäjoki lokakuu 2012
Pyhäjoki lokakuu 2012

Kuvat © Mika Kaivola

Eläinmaailman ihmeitä

Retkillä tapaa välillä hauskoja otuksia eläinmaailmasta. Alkukesän Kuusamon visiitillä saimme tarkkailla muun muassa pesivää tikkaa sekä makkaratikkuihin ihastunutta västäräkkiä ja tupaan pyrkinyttä kärppää.

Käpytikka (dendrocopos major), Kuusamo kesäkuu 2012

Ihmettelimme ensin tikan ärhäkkyyttä ennen kuin tajusimme, että sillä on pesä aivan päidemme yläpuolella. Toivotaan, että pesue ei kovin häiriintynyt meistä. Västäräkin yhytimme Oulankajoen varresta tulipaikalta. Onneksi paikka ei ole retkeilyreitin varressa ja toivotaan, että myöskään melojat eivät olisi häirinneet pesintää. Kärppä taas säikäytti allekirjoittaneen totaalisesti pyrkiessään tupaan lämmittelemään. Eikä häntäheikki muutenkaan vaikuttanut ujolta vaan pikemmin uteliaalta tapaukselta!

Västäräkki (Motacilla alba) Kuusamo kesäkuu 2012
Kärppä (Mustela erminea) Kuusamo kesäkuu 2012

Kuvat © Mika Kaivola

Kaislikossa suhisee

Retkikuntamme teki yhden yön täsmäiskun toukokuun viimeisenä viikonloppuna Puolangan Siikavaaralle, joka oli meille melko läheisestä sijainnista huolimatta ennestään tallaamatonta seutua. Tutustuimme Siikavaaraan Kometon suunnasta, joten eteläpuoli on meille edelleen kokematonta seutua. Kuten ennenkin olemme todenneet, on Kainuun vaarajonolta todella upeat maisemat ja tämän lisäksi Siikavaaralla on mukavaa vanhaa metsää. Ja kuten tunnettua, vanhassa metsässä viihtyy myös pahkat, j0ta toisinaan muodostavat puun kyljille mielikuvitusta kiihoittavia kolmiulotteisia taideteoksia. Vai mitä sinulle tulee mieleen tästä?

Puolanka toukokuu 2012

Vaarojen kupeessa oli myös monia pikku lampia, jotka kirjaimellisesti kuulostivat olevan eri eläimien mieleen. Kaislikossa suhisi tai oikeastaan kurnutteli, niin kiihkeät oli sammakoiden kevätmenot. Illan hieman pimetessä saimme myös majapaikassamme laavulla nauttia itikoiden lisäksi sammakoiden soitimesta. Lapsena sammakoita ja kutua tuntui olevan jokaisessa rapakossa, mutta nykyisin niitä kohtaa enää harvemmin. Vai johtuneeko siitä, että kyseiseen kevään-alkukesän ilmiöön ei vain enää kiinnitä niin suurta huomiota? Sammakkoineen kaikkineen Siikavaara osoittautui tutustumisen arvoiseksi kohteeksi, mielessä siintää syksyn sienivaellus.

Puolanka toukouu 2012

Kuvat © Mika Kaivola

Syötteen kansallispuistossa 14. – 15.5.

Kuvat (c) Mika Kaivola.

Kevät – tuo vaeltajan kulta-aika- ja sen kunniaksi vietimme mahtavan aurinkoisen viikonlopun Syötteen kansallispuiston ja UKK -reitin maisemissa. Luonnossa liikkuen näkee kaikenlaista ja ehkä mieleenpainuvin tapahtuma oli naaraspuoleisen metsäkanalinnun kopsahdus auton sivupeiliin iltayön menomatkalla. Syötteen takamaastoissa oli vielä paikoin lunta ja yön pakkastuntien jälkeen purokin oli vielä jäässä.

Syötteen kansallispuisto, Toukokuu 2011

Patikoidessa näimme erityisesti pikkulintuja ja taltioituipa muistikortille myös yksi touhukas tikka. LuontoPortti on oiva apu lajintunnistuksessa ja määrityksessä, ja monia suttuisia lintukuvia onkin tullut tunnistettua sen avulla. Järripeipon tapaa kaikkialla pohjoisen metsissä ja skriik -ääni suorastaan hermostuttaa välillä, etenkin kun siihen liittyy rehvakas kaulan ojennus.

Syötteen kansallispuisto, Toukokuu 2011

Kirvinen puolestaan on hieman sympaattisempi siivekäs.

Syötteen kansallispuisto, Toukokuu 2011

Ahkeran pohjantikan tapasimme Rytivaaran pohjoisrinteillä kuusien kimpusta. Tikka oli varsin rohkea tapaus ja laski ihmisen yllättävän lähelle.

Syötteen kansallispuisto, Toukokuu 2011

Tutustuimme myös Rytivaaralla olevaan vanhaan torppaan ja sen pihapiiriin. Siellä tapasimme myös kolme jänistä ruokailemassa.

Syötteen kansallispuisto, Toukokuu 2011
Syötteen kansallispuisto, Toukokuu 2011

Rytivaaran lähellä on Patosuo, jossa on vielä nähtävillä jälkiä niittykulttuurista.

Syötteen kansallispuisto, Toukokuu 2011

-34 ja Kiveskosken asukkeja 13.2.-11

© Mika Kaivola

Kuten aiemmin on tullut todettua, Kiveskoskella elelee koskikaroja. Ja kuten arvata saattaa, jäistä vapaa rauhallisesti virtaava koski on melkoisen sankassa usvapilvessä -34 pakkasella. Karoja pakkanen ei näyttänyt haittaavan, vaan ne pitivät sukellusnäytöksiään sirkutuksen säestyksellä.

© Mika Kaivola

Talvinen valo on kaunis ja jotenkin lempeä ja vallaton usva tuo siihen vielä oman salaperäisen säväyksensä. Vai mitä olet mieltä tästä kara-triosta?

© Mika Kaivola

Suureksi yllätykseksi tapasimme myös kaksi saukkoa sukeltelemassa ja ruokailemassa usvassa. Ei tarvitse ihmetellä, miksi Kitkan viisas on niin viisas. Suomesta ei pois kannata yrittää, koska matkalla voi joutua joko nälkäisen koskikaran tai saukon suuhun.

© Mika Kaivola

Usvainen Kiveskoski oli todella upea ja sadunomainen paikka.

© Mika Kaivola
© Mika Kaivola