Syksystä kevääseen

Kiutaköngäs
Lokakuu 2014 ja huhtikuu 2015, Kuusamo

Jos Kuusamo kutsuu, on Kiutaköngäs melko varmasti ohjelmassa. Siellä on helppo käväistä jonkun kohteen jälkeen tai matkalla seuraavaan. Tai käydä lohisopalla luontokeskuksella ja siinä sivussa vilkaista miltä yksi Suomen kuuluisimpia könkäitä näyttää juuri tänään. Yleensä toki hyvältä.

Vuosien saatossa retkikuntamme on pistäytynyt Kiutakönkään partaalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuten viime vuosina Kuusamossakin. Viime lokakuun alussa köngäs oli vielä hieman hämmentävästikin väreissä ja taas huhtikuussa aivan odotettavasti jäässä. Komea se on molemmissa asuissa.

From autumn to spring. Kiutaköngäs rapids are located near Oulanka visitor centre and quite easily accessible.

Mainokset

Aurinkoa

Muonio maaliskuu 2014
Muonio maaliskuu 2014

Eipä ole tänä kesänä liiemmälti tarvinnut taivaan tulipallosta nauttia. Onneksi auringosta saatiin nauttia kevättalvella/keväällä ja muutenkin perässäkävelijän mielestä se talvi on ihmisen parasta aikaa. Eli fiilistellään maaliskuun auringolla, valkoisella lumella ja tuntureilla. Jotenkin ne vain näyttää valkoisena paremmalta kuin sulan maan aikaan.

Ja kun rehellisiä ollaan, ei perässäkävelijää yhtään kiinnosta painella tunturiin ja jänkälle itikoiden evääksi. Kokemusta on siitäkin. Tämäkin mansikkapaikka näkyy pyörivän sosiaalisessa mediassa, joten uusia paikkoja etsiessä.

Muonio maaliskuu 2014
Muonio maaliskuu 2014

 

Muonio maaliskuu 2014
Muonio maaliskuu 2014

 

Kuvat © Mika Kaivola

Kaislikossa suhisee

Retkikuntamme teki yhden yön täsmäiskun toukokuun viimeisenä viikonloppuna Puolangan Siikavaaralle, joka oli meille melko läheisestä sijainnista huolimatta ennestään tallaamatonta seutua. Tutustuimme Siikavaaraan Kometon suunnasta, joten eteläpuoli on meille edelleen kokematonta seutua. Kuten ennenkin olemme todenneet, on Kainuun vaarajonolta todella upeat maisemat ja tämän lisäksi Siikavaaralla on mukavaa vanhaa metsää. Ja kuten tunnettua, vanhassa metsässä viihtyy myös pahkat, j0ta toisinaan muodostavat puun kyljille mielikuvitusta kiihoittavia kolmiulotteisia taideteoksia. Vai mitä sinulle tulee mieleen tästä?

Puolanka toukokuu 2012

Vaarojen kupeessa oli myös monia pikku lampia, jotka kirjaimellisesti kuulostivat olevan eri eläimien mieleen. Kaislikossa suhisi tai oikeastaan kurnutteli, niin kiihkeät oli sammakoiden kevätmenot. Illan hieman pimetessä saimme myös majapaikassamme laavulla nauttia itikoiden lisäksi sammakoiden soitimesta. Lapsena sammakoita ja kutua tuntui olevan jokaisessa rapakossa, mutta nykyisin niitä kohtaa enää harvemmin. Vai johtuneeko siitä, että kyseiseen kevään-alkukesän ilmiöön ei vain enää kiinnitä niin suurta huomiota? Sammakkoineen kaikkineen Siikavaara osoittautui tutustumisen arvoiseksi kohteeksi, mielessä siintää syksyn sienivaellus.

Puolanka toukouu 2012

Kuvat © Mika Kaivola

Iltaruskon valoilmiöitä

Haukipudas toukokuu 2012

Hämärällä on esteettinen puolensa, kuten varmasti jokainen meistä auringonlaskuja ihailleena allekirjoittaa. Jo sana hämärä ja siihen liittyvät fraasit ovat mukavia, kuten hämärän hyssy, ja onpa hämärä kelvannut leffojen nimisuomennuksiinkin (Hämärän rajamailla, Hämärästä aamunkoittoon). Kevään hämärä on aivan eri asia kuin talven sininen hämärä, vaikka molemmat ovatkin jotenkin pehmeitä, ainakin valon puolesta.

Teknisesti ottaen iltarusko ja hämärä ovat fysikaalisia ilmiöitä, onhan itse valo aaltoliikettä. Mutkia oikoen voidaan sanoa, että auringon laskiessa säteily heikkenee eniten spektrin sinisessä päässä.

Mielestäni kauneimmat iltaruskot ja auringonlaskut retkikuntamme on ihaillut pääsääntöisesti vaaroilta ja tuntureilta. Mutta kuten tämä merenrantakuvakin osoittaa, on vesistöjen äärellä vähintääkin yhtä upeat värinäytökset. Ja sanotaanhan laulussakin, että ”illalla Saimaa on kauneimmillaan”. Kesää ja Saimaata kaivaten =)

Kuva © Mika Kaivola

Harmaan sävyissä

Pyhäjoki huhtikuu 2012

Kevään tulo kiinnostaa täällä pohjoisessa, ainakin meitä luonnossa liikkujia. Kevään tuloa ja sen merkkejä on mukavaa seurata ja muuttolinnut ovat ainakin täällä suunnalla yksi näkyvin ja kuuluvin osoitus keväästä.

Vaikka Oulun seudulla onkin puuhattu linnuista kansainvälisen luontomatkailun kärkituotetta, löytyy vielä rauhallisiakin pellonsyrjiä. Tiira on myös oiva apu, jos ei ole tiedossa omia varmoja katseluapajia. Ja kuten luonnonvalokuvauksen grand old man Hannu Hautala on todennut, auto on näissä puuhissa usein paras piilokoju. Niinpä meidänkin retkikuntamme on viettänyt erinäisiä tunteja tänä keväänä kumitassuilla kyttäilemässä kevään kaakattajia. Ainakin lajituntemus lisääntyy!

Luvat © Mika Kaivola

Pyhäjoki huhtikuu 2012
Pyhäjoki huhtikuu 2012

Kevään kuohuja

Puolanka toukokuu 2012

Retkikuntamme suuntasi keväisenä lauantai-iltana tarkastamaan Hepokönkään kuohujen tilan. Allekirjoittanut ei ole ollut kovinkaan innostunut viime kesän Norjaan paluun jälkeen kotomaan kuohuista, mutta joko aika on tehnyt tehtävänsä tai tänä keväänä todellakin vettä riittää. Luultavasti molempia, mutta köngäs oli upea.

Hepoköngäs kuuluu sarjaan yksi Suomen korkeimmista putouksista ja tästä asiasta onkin monenlaisia mielipiteitä. Metsähallitus toteaa diplomaattisesti kyseessä olevan yhden Suomen korkeimmista luonnonvaraisista putouksista. Varsinkin näin runsaan veden aikaan kohina oli kirjaimellisesti korvia huumaava ja pärskeet kastelivat kosken alaosassa.

Kuvat © Mika Kaivola

Puolanka toukokuu 2012

Maisemassa

Muonio huhtikuu 2012

Maisemia on erilaisia ja niitä on arvioitu ja arvotettu myös valtioneuvoston periaatepäätöksiä myöten. Onpa maahamme nimetty jopa kansallismaisemat.

Jokainen saa onneksi itse valita omat ”kansallismaisemansa” ja liikkua niissä jokamiehen oikeuden turvin. Tässä näyte retkikuntamme keväisistä maisemista, komeita ja mieluisia, ja onpa toinen otoksista eräästä kansallismaisemastamme.

Kuvat © Mika Kaivola

Muonio huhtikuu 2012