Perinteet kunniaan: Perinteinen ruskaviikonloppu vietettiin perinteisesti Muoniossa sekä roadtrippailemalla Kilpisjärvelle. Perjantai-iltana meitä hellittiin luonnon järjestämällä leffaesityksellä, tai ehkä ilotulitus olisi oikea termi. Istahdus rantakivelle, leffakarkit esiin ja näytös oli edessä.
Muonio syyskuu2015
Teltta on kätevä majapaikka, toki monesti retkeilyssä myös pakollinen majoite. Joka tapauksessa teltan kanssa pääsee usein valmiiksi pelipaikoille eikä tarvitse lähteä yön tunteina suunnistamaan kohti tupaa tai muuta yösijaa. Ruskan reposiakin sai huoleta seurailla, hakea rinkasta lisää naposteltavaa ja väsymyksen vallatessa kömpiä telttaan lämpimään makuupussiin.
Illan viimeinen auringon kajo ja aamun ensimmäiset säteet. Elokuussa ei enää tarvinnut valvoa niin kovin myöhään Kuusamon korkeudella tämä takia, mutta toisaalta makuupussista piti kömpiä pois epäinhimilliseltä tuntuvaan aikaa. Eli aikaisin.
Kuusamo elokuu 2015
Kaikesta huolimatta kannatti, illan hämärtyvät hetket ja aamun sarastus ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia asioita. Kerta toisensa jälkeen ja näinkin tutussa paikassa.
Tulkoon tämäkin jälleen mainittua, mutta talvi on Perässäkävelijän mielestä elämän parasta aikaa. Ja mistä sen sitten tietää?
Suomalaisten ja norjalaisten sääennustusten vertailu on kiihkeää. Mielestäsi on ihan ok suunnata tunturiin -30 pakkasessa. Huomaat että sinusta on tullut syksyn masentavan harmauden aikana nalkuttava akka ja harkitset tekeväsi parannuksen. Kerrospukeutuminen on ainoa vaihtoehto ja itseasiassa tulit hankkineesi uudet kuorihousutkin. Kaikki koko syksyn piinanneet vaivat on poissa ja nautit pakkasen luonnollisesti punaamista poskista. Sanaristikot ja pingviinidokkarit on riittävän korkeakulttuuria etkä muista koskaan kuulleesi saati lukeneesi mistään venäläisistä klassikoista. Ja edelleen kiipeät tunturiin -30 asteessa puuterin perässä vain siksi, että saat laskea alas. Etkä vieläkään halua pois. Toki talvensa mieluiten viettäisi jossakin Muonion suunnilla. Kuten näissä kuvissa.
Kevättalvella kannatti jälleen suunnatta katseensa taivaalle. Revontulien ohella myös tähtitaivas on komeaa katseltavaa. Ja Perässäkävelijä tuntee edelleen hävettävän huonosti taivaankappaleita, edelleen se appsi lataamatta.
Maaliskuun otos on Hossan aurinkoisen hiihtoreissun satoa. Ihan teltassa emme majoittuneet, kun lähistöllä oli niin kovin kodikas ja lämmin autiotupa. Tämän olivat myös paikalliset hiiret huomanneet ja siitä kiitoksena kakkivat kuksaani. Onneksi termarin korkki oli sentään säästynyt tältä mielenilmaukselta. Ja tokihan pitäisi muistaa, että autiotuvan pöydälle ei kannata jättää mitään ateriointiin ja ravitsemukseen viittaavaa.
Suomussalmi helmikuu 2015
Helmikuussakin olimme hiihtämässä, tällä kertaa eteläosassa Suomussalmea. Laskiaisena saimme hiihdellä aurinkoisissa olosuhteissa, mitä edeltävä kirkas yö ounastelikin.
Oulu maaliskuu 2015
Viimeinen otos on lähiretkeilyä. Perässäkävelijä myöntää olleensa kotona vällyjen välissä kuorsaamassa (kuulemma tätä olin harrastanut ja uskottavahan se on kun ei ole parempaakaan tietoa yöllisistä puuhista) ja katselleensa nämä reposet kuvista.
Stay outside, look to the stars and your chances of seeing the northern lights are good. And remember Auroras Now!, a service which helps you watching northern lights in Finland.
Jos Kuusamo kutsuu, on Kiutaköngäs melko varmasti ohjelmassa. Siellä on helppo käväistä jonkun kohteen jälkeen tai matkalla seuraavaan. Tai käydä lohisopalla luontokeskuksella ja siinä sivussa vilkaista miltä yksi Suomen kuuluisimpia könkäitä näyttää juuri tänään. Yleensä toki hyvältä.
Vuosien saatossa retkikuntamme on pistäytynyt Kiutakönkään partaalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuten viime vuosina Kuusamossakin. Viime lokakuun alussa köngäs oli vielä hieman hämmentävästikin väreissä ja taas huhtikuussa aivan odotettavasti jäässä. Komea se on molemmissa asuissa.
From autumn to spring. Kiutaköngäs rapids are located near Oulanka visitor centre and quite easily accessible.
Kuvakin sen kertoo, samoja maisemia on kouluttu eri vuodenaikoihin. Eikä siihen kyllästy, ei sitten millään. Jo pelkästään kulkupelin vaihtuminen jaloista metsäsuksiin ja talven tuoma valinnan vapaus reittien suhteen tuo vaihtelua. Ja onhan se tuttu puronmutkakin aina ihan eri näköinen. Kevättalvella, joka ei ole mukana tässä kuvakimarassa, se samainen mutka suorastaan hymyilee. Kaamoksen aikana (alhaalla oikealla) taas hytisee.
Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan tai kuten tässä tapauksessa (vuokra)mökkirantaa pidemmälle. Joulun tienoilla oli upeita revontulinäytöksiä taivaalla ja riitti, kunhan vilkaisi mökin ikkunasta. Jos näytös oli meneillään, untuvaa päälle ja niska kenossa jäälle katselemaan. Perässäkävelijä arvostaa toisinaan tällaista helppoutta.
Useimmiten revontulet on vihertäviä. Jouluna vihreän seassa oli runsaasti myös ajankohtaan sopivaa punaista. Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä hahmoja kukin meistä revontulien värittämällä taivaalla kokee näkevänsä.
Best place to see Northern Lights? Go north, I recommend Finnish Lapland. In northern Lapland Northern lights shine about every other night between September and March.
Särkitunturi, monille tuttu paikka. Löytyy sekä lukuisista postikorteista kuin postimerkistäkin. Ja varmasti kotialbumeista ja sosiaalisen median sovelluksista. Aika monta kerta on tullut tänne noustua ja päiviteltyä, että ihan pikkukengillä pääsee talvellakin.
Ja toisaalta, on niin ymmärrettävää, mikä siinä tutussa tunturissa kiehtoo. Myös niitä muita. Helposti saavutettavissa ja aina vaan yksi niistä kansallismaisemista jaksaa kiehtoa. Eikä vuodenajalla ole väliä vaikka kaamoksen värit ihan parhaimmasta päästä kokemuksia aina onkin.
Jouluaattona tuntuikin mittarin näyttäessä rapeaa pakkaslukemaa erityisen hyvältä suunnata liukulumikengillä siihen tuttuun tunturiin. Ja kun lähestymistavaksi ottaa jotain muuta kuin sen perinteisen vaelluspolun, saa retkeen kaivattua vaihtelua. Etenkin, kun edes puhelimen kartan kaivaminen pakkasessa tuntuu ylivoimaiselta.
Ja niinhän se on, että jopa kaamosaikaan voi nauttia auringon säteistä. Edellyttäen, että viitsii kohtuullisen oikeaan aikaan kivuta riittävän korkealle nyppylälle. Jouluaattona 2014 Särkitunturi oli juuri oikea osoite.
Nousukarvoilla varustetuilla liukulumikengillä tunturiin ”kiipeäminen” on kohtuullisen kivuton toimitus. Perässäkävelijän mielestä kuitenkin koko retken huippukohtia oli hiljaisen tykkykansan seassa puikkelehtiminen sekä lasku. Kokemusta ei yhtään hälventänyt se tosiseikka, että saimme pitää koko tunturin itsellämme. Eikä valtatie ja Särkitunturin polkukaan mahtunut enää samaan lauseeseen. Tulistellakin saimme aivan rauhassa ja käristää jouluaaton kunniaksi makkarat.
Särkitunturi is an easy accesible fell. The view from the top looking over Pallas has been chosen as one of the Finland’s national landscapes. The scenery is indeed stunning.
The path is easy to walk and also suitable for winter hiking. I recommend to use snow shoes in winter. It is also possible to acces the top by skiing along cross-country skiing tracks. Ski season begins i mid-February.
Aatonaattona retkikohteeksi valikoitui Nammalakuru. Joel Aholan mainioiden oppaiden mukaan Nammalakurun autio- ja varaustupa on Pallas-Yllästunturin kansallispuiston suosituimpia yösijoja. Meillä ei ollut tarkoituksena yöpyä, tosin tähän vuodenaikaan ei tälläkään tuvalla tunnu ruuhkaa olevan.
Enontekiö joulukuu 2014
Lähtö Vuontispirtiltä oli nahkea, pakkasta oli riittävästi ja liukulumikenkien kantaminen ei tuntunut siltä kaikkein inspiroivimmalta retkeilypuuhalta. Vuontisjärven puronvarsiniityllä upeat maisemat sekä edessä kohoavat tunturit toivat toivottua puhtia ja urheasti tepastelimme liukulumikengät reppuihimme köytettynä kohti Montellin majaa.
Enontekiö joulukuu 2014
Retkikuntamme yhdeksi vakiolausahdukseksi ja vertailun kohteeksi on muotoutunut sanonta ”Tämähän on kuin Särkitunturin polku” ja tätä vertausta viljelimme myös nyt tallustaessamme moottorikelkan uraa Montellille. Muonion Särkijärven Särkitunturille menee usein myös talvella varsinainen valtatie, jota pääsisi vaikka pikkukengillä. Tästä muutama sananen seuraavassa postauksessa. Joka tapauksessa Montellille meni myös turisteja niitä selfieitä räpsimään. Eivät edes huomanneet valkoisessa puuterissa piilottelevaa riekkoa ja saimme rauhassa ihastella siivekkään luottoa lumikiepin suojaan.
Montellilla vihdoin liukulumikengät jalkoihin ja omia latuja kohti Nammalaa. Tunturiylängöllä ja viimalla on Perässäkävelijään mieltäkohottava vaikutus ja reittimme kulkikin mahdollisimman mutkitellen. Tunturimaisema on aina upea ja kaamoksen värit rauhottavia. Retkueemme saattaa taittaa matkaa pitkätkin ajat puhumatta keskittyen luontoelämykseen ja mahdollisiin omiin ajatuksiin. Itsensä ja omien ajatusten kanssa tosin on tällaisessa matkanteossa tultava toimeen.
Enontekiö joulukuu 2014
Evästaukoa vietimme Nammalan autiotuvalla, vaihdoimme pari sanaa paikalle pölähtäneiden muutaman hollantilaisten kanssa ja suuntasimme takaisin Vuontispirtille. Paluumatkasta muodostuikin varsin vauhdikas alamäkietappi aina Vuontisjärven puronvarsiniityille asti. Inversion ansiosta tunturissa oli hyvinkin kohtuullinen pakkanen pienestä viimasta huolimatta, mutta viimeistään Vuontisjärven rantamille saavuttaessa kylmyyden todella huomasi.
On a day before Christmas Eve we headed to Nammalakuru open wilderness hut. We started our journey from Vuontispirtti but there are summer as well as winter trail between Hetta and Pallas. The best ski season begins in mid February and continues to the end of April.
Altough the sun doesn’t rise above the horizon at all, it is not completely dark whole time. The time between the dark hours is filled with blue twilight and snow’s glow. Polar night is the time of quiet in nature and snow provides protection for birds.
Retkikuntamme vietti jouluviikon Muonion Särkijärvellä, josta toivottavasti onkin muotoutumassa jonkinlainen perinne. Viikko oli täynnä päiväretkeilyä liukulumikenkien testailujen merkeissä upeassa kelissä mitä parhaimmissa maisemissa.
Muonio on Lapin mittakaavassa maantieteellisesti melko pieni paikka ja välimatkat eri mansikkapaikkojen välillä on kohtuullisen lyhyitä verrattuna vaikka Kuusamoon, joka toki ei ole Lappia vaan Koillismaata. Hokeista olisi tarkoitus tehdä ihan oman postauksen merkeissä yhteenvetoa, nyt siihen taattuun tykkyyn.
Sammaltunturin kierros on yksi varma klassikko tykkypuiden ihailuun, helposti saavutettavissa eri suunnista ja eri kulkuvälineillä. Maisemiakaan ei toki sovi moittia, varsinkaan kaamoksen väreissä. Porokämpälle pääsee pikkusuksilla Jeriksen suunnasta, mutta sydäntalven aikaan mieluisampi vaihtoehto on rauhallinen eteneminen umpisessa metsäsuksilla tai kuten tällä kertaa, liukulumikengillä. Myös lumikengille tämä on sopiva kohde, tosin reitiksi kannattaa valita meno-paluu Mustavaaran kautta. Ehdoton vaatimus on, että kiire pitää jättää parkkipaikalle ja virittää aistit sydäntalven pieniin riemuihin.
Retkemme alkoi jänkää pitkin Mustavaaran porokämpälle. Etappi tasamaalla ei liene liukulumikenkien vahvuus, mutta niillä pääsee pusikkoon ihastelemaan lumijälkiä pitkiä metsäsuksia näppärämmin. Vaikka suolta Pallasten suuntaan onkin perinteiset postikorttimaisemat, tämän retken paras osuus alkoi ehdottomasti porokämpän jälkeen. Siitäkin huolimatta, että Perässäkävelijän huolimattomasti pakatut eväsleivät ja mehu olivatkin jäässä.
Muonio joulukuu 2014
Porokämpältä retkueemme suuntasi Sammaltunturin ketunlenkin kautta Mustavaaralle. Tämä on sitä sydäntalvisen tunturimaiseman ja retkeilyn parhautta, tykyn painosta taipuilevia kuusenkäkkäröitä, kaamoksen maalaamia upeita värejä ja sitä tutkitusti Euroopan puhtainta ilmaa. Eikä toki sovi vähätellä laskun tuomaa riemua. Mustavaaralla nautiskelimme niin sinisestä hetkestä kuin maisemistakin tietenkin sillä tykyllä höystettynä.
Muonio joulukuu 2014
Fell Sammaltunturi might be one of the best places to see snow crowded trees. It is easy to reach from the road and from Jerisjärvi there are even ski tracks.
kuvakaivo 